Vesipeto!?

Käytiin tänään lämpimän päivän kunniaksi uimassa Kaukajärven koirarannassa (tai siis vietiin Justiina uimaan, itse vaan kahlattiin). Rohkeasti neiti meni heti järveen kahlaamaan! Jake meni myös kahlaamaan ja saikin houkuteltua Jusin todella pitkälle! Hetken oltuamme, koirarannalle saapui myös kaksi muuta koiraa. Niiden seurasta Justiina innostui valtavasti ja juoksi niiden perässä järveen - kuitenkin niin, että jalat ylttivät maahan. Toisen koiran kanssa Justiina sai keppileikin aikaiseksi ja säntäsi kepin & koiran perässä veteen - kuin Baywatchissa konsanaan! :D pari uimtiliikettä otettuaan neiti huomasi, että olikin mennyt vähän syvälle.. Siitä iski paniikki ja Justiina meni lähellä olevalle noin 1m x 1m kokoiselle saarelle turvaan! Hetken se siellä mietti, miten pääsee pois, kunnes sitten autoimme sitä vähän pyllystä tönäämällä :) Hirmuisen hauskaa tuntui meidän vesipedolla olevan: se säntäili hirveetä kyytiä rannalla ja vedessä! Kotona odotti suihkureissu mudassa kirmailun jälkeen ja nyt sohvalla nukkuukin tyytyväinen, hieman kostea ruttukuono!

Vesipeto vauhdissa!

"Näin mä varmaan saan sen kepin ilman, että tassut kastuu.."

"Sinne meni! Kiitti kaverit kun jätitte rannalle ruikuttaan. Eikö voitais leikkiä rannalla juoksuleikkejä tai jotain muuta?"

"Hui, ompas kylmää"

"Heeei, miten täältä pääsee pois??!!"

"Oikeesti, tulkaa hakeen mut, en haluais uida."

Hienosti neiti pysyy pinnalla!

ps. Justiina tuli sohvalle tietsikan ruudun eteen makoileen ja tarkistaan, ettei mitään huonoja kuvia siitä laiteta nettiin :D (koneen  kameran laatu ei ole mikään kaikista parhain..)

Kurkkubuumi!!

Ruoka on ainut asia, millä saan otettua marsuista kuvia! Silloin nimittäin kukaan ei ole koko ajan lähdössä tutkimusretkelle, vaan yleensä ne keskittyvät syömään. Kuten myös nytten :D tässä pari kuvaa meidän kolmesta prinsessasta!

Oona, Malla ja Aino <3

Aino <3

Oona <3

Malla <3

Kesäretki Poriin

 Saatiin töistä vapaata, jotta päästiin kesäretkelle Poriin. Justiina pääsi kerrankin reissuun mukaan ja oli silmin nähden asiasta iloinen! :)

Innokas matkalainen

Perillä Siikarannan leirintäalueella Justiina oli aivan innoissaan ja heti mökin nuuskittuaan se halusi pihalle tutkimaan. Sää oli mitä mainioin, joten menimme merenrantaan kallioille istuskeleen. Justiina nautti reissusta hirveästi! Illalla sillä oli ainut levoton hetki, kun menimme mökkiin. Jusi nimittäin pelkäsi, että jätämme sen mökkiin yksin ja hetken vahtikin ovea. Sekin kuitenkin rauhoittui, kun menimme nukkumaan. Nukuimme kaikki kolme samassa 80cm leveässä sängyssä! :D ahdasta oli, mutta pakko oli Justiinankin ängetä sänkyyn!

Ensimmäinen yö yhdessä

Tähän asti Aino, Oona ja Malla ovat nukkuneet niin, että Aino ja Oona nukkuvat samassa häkissä ja Malla nukkuu yksikseen, koska Oonalla ja Mallalla on ollut hieman johtajuudesta erimielisyyksiä. Oona on ollut tähän asti Ainon johtaja, mutta Mallan saavuttua tapahtui vallankaappaus. Malla päätti heti, että on jotaja. Ainolle se sopi mainiosti, mutta Oona koittaa välillä sanoa heikosti vastaan.. Kuitenkin alistuu heti, kun Malla ilmoittaa, että hän on johtaja ja Oonan on turha yrittää piipittää mitään muuta :D nätisti vallankaappaus on onneksi sujunut, eikä yhteenotot ole olleet mitenkään aggressiivisia! Lähinnä Malla on ilmoittanut, että on pomo ja vähän hätyytellyt muita.. Mutta silti en ole kovin paljoa viitstinyt tyttöjä samassa häkissä pitää, ettei tule rajuja yhteenottoja.. Nyt vallankaappaus näyttää jo lähes tulkoon päättyneen, joten uskalsin pitää tyttöjä päivän samassa häkissä ja myös yön...

Viime yönä siis Aino, Oona ja Malla olivat ensimmäistä kertaa yötä samassa häkissä. Alkuun en oikein uskaltanut nukkua, vaan jännitin tuleeko yhteenttoja. Havahduin jokaiseen rapinaan ja ääneen mitä häkin suunnalta tuli... Äänet olivat kuitenkin onneksi pelkästään normaaleja syömisen tai liikkumisen ääniä :) tyttöjen ensimmäinen yö meni oikein hyvin samassa häkissä, joten JES, tästä lähin niitä voi alkaa pitää samassa paikassa! :) toki edelleen on välillä vielä johtajuudesta erimielisyyksiä, mutta mitään suurta tappelua ei edelleenkään ole!

Mallan luonteesta vielä lyhyesti sen verran, että se on aivan valtavan suloinen! <3 sylissä pysyy todella hyvin rapsuteltavana (niinkuin Aino ja Oonakin) ja nuolee kättä! Kovasti tyttö on ruoan perään ja sillä sen saakin lahjottua oikein hyvin :D Mutta seuraavassa tekstissä vielä paremmin Mallasta ja muista kuikuttajista! Koitan myös, jos ehtisin räpsiä uudesta tulokkaasta vähän kuvia lisää joita sais tänne laitettua :)

Rakkautta ensisilmäyksellä + pari päivää sen jälkeen

Viikko sitten rakastuin! Näin, että Ainon ja Oonan kasvattajalla oli blogissa ilmoitus "Marsuja myynnissä". (linkki blogitekstiin http://www.marsumaailma.blogspot.fi/2012/07/kotia-etsii.html). Siellä oli yksi musta-valkoinen vuoden ikäinen aby-naaras, Myrtti, joka vei mun sydämen heti! Tämä valloittava kuikkunaaras muistutti niin elävästi meidän edellistä marsua, Maisaa, että rakastuin siihen välittömästi! Alunperin Ainoo ja Oonaa hankkiessa meidän piti ottaa kolme marsua, mutta yksi varaamistamme poikasista vaihtoikin sukupuolta.. Liekö ollut kohtaloa, koska nyt sain tämän Myrtin - nykyään Malla - meille :)

Noin viikon päästä ilmoituksen huomaamisesta olimmekin Mallan kanssa matkalla uuteen kotiin. Kotimatka sujui erittäin hyvin, vaikka Malla olikin yksin vieraassa paikassa ja autossa. Automatka sujui heinää rouskuttaessa :D ihmettelimme suuresti, miten Malla söi autossa: meidän vanhat marsut Maisa ja Juti ei koskaan syönyt, tai edes haistanut ruokaa automatkan aikana.. Huomasimme, että ainakaan Malla ei kovin arka ole, koska se ei sinkoile kantokopassa edestakaisin, niinkuin muut marsumme ensimmäisellä automatkallaan pienistäkin töyssyistä tai kovista äänistä. Saimme  kotona myös huomata, ettei Malla ole muutenkaan kovin arka...mutta siitä lisää seuraavassa tekstissä!

Heinä maitto automatkalla! :)

Sataa sataa ropisee...

 Sadepäiviä on ollut tänä kesänä melkoisesti.. Prinsessa Justiinan kanssa sadepäivät ovat melkoista tahtojen taistoa! Neiti kun ei halua hipiänsä kastuvan, joten sateella Justiinaa saa aina kiskoa hihnassa. Tosin pieni tihku ei onneksi haittaa, mutta kunnon sateella prinsessa ei suostu ulos ollenkaan... Pienellä sateella Justiina suostuu ulos sadetakki päällä - ensin vähän mökötettyään. Eräänä aamuna satoi melko rankasti ja mulla oli kiire töihin. Päästin Justiinan pissalle, mutta vauhti tyssäs kun seinään sateen huomattuaan. Jouduin kirjaimellisesti tönimään hienohelman katoksen alta nurmikolle pissalle. Jonkin aikaa meni väittelyyn neidin kanssa, mennäänkö pissalle vai ei: Jusi palasi aina vain takaisin katokseen - kuin kuminauha olisi sen vetänyt aina katoksen alle :D loppujen lopuksi neiti päästi pikkupikku pissan ulos ja juoksi sukkana takaisin sisälle.. Näin meillä.. Ulkonäön perusteella Justiinaa ei uskoisi hienohelmaksi, mutta todellinen diiva se on

"Hei huomasitko, että siellä sataa??"

Äkkiä sisälle!

"Hyi mikä sade"

"Et oo tosissas?! En varmana mene tonne sateeseen! Tassut kastuu!"

Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Uusi, HIENO sadetakki!!

!

Annoskateutta

 Näköjään myös eläimille iskee annoskateus, kun huomaa toisen valtavan herkullisen ruokakipon sisällön. Jokin aika sitten sohvalla istuskellessamme alkoi kuulua hieman liian kovia syömisen ääniä Ainon ja Oonan suunnalta.. Hetkeen emme tajunneet mitään, vaan ajattelimme, että ne syövät omia pellettejään, pahvia, puuta tms. Sitten syttyi lamppu mun pään päällä: oon kuullut tätä samaa rouskutusta ennenkin, ja se ei tule mistään edellämainutuista. Menin katsomaan keittiöön ja kuten olin arvellutkin, molemmat tytöt syövät hyvin tyytyväisinä Justiinan ruokakiposta jäljelle jääneitä nappuloita.. Tästä lähin siis Justiinan ruoat on pidettävä piilossa ja ruokakippo nostettava aina pois Justiinan ruokailtua. Sama ilmiö oli meidän edellisillä marsuilla Maisalla ja Jutilla: Justiinan nappulat olivat todella herkullisia! Pari kertaa Maisa ja Juti lähti juokseen mua pakoon Jusin nappula suussa! :D kun nappulat ottivat pois tytöiltä, tulivat he kinuamaan lisää ja menivät haistelemaan Jusin ruokapaikalle. Voi kun Justiinakin innostuisi näin kovasti omista nappuloista!! Tai yhtä paljon, mitä se innostuu Ainon ja Oonan pelleteistä.. Myös ne on pidettävä poissa tai muuten Justiina käy popsimassa niitä napaansa hyvin tyytyväisenä!

Juti löytyi kerran Jusin ruokapussista. Se oli jäänyt lattialle ja Juti kaatoi sen ja meni tyytyväisenä mutustaan.

Juti <3

Koiran omistus ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista...

Koiran omistaminen on onneksi suurimmaksi osaksi maailman parasta! Mutta kuten kaikkeen muuhun, myös koirien omistukseen pätee sananlasku "itku pitkästä ilosta". Jusin kanssa ei ole ollut pitkään aikaan mitään ongelmia (lukuunottamatta murrosiän temppuiluja), mutta tällä viikolla on kyllä saanut huomata sen, kuinka paljon päänsärkyä yksi pieni ruttunaama voikaan aiheuttaa...

Kaikki alkoi siitä, kun tiistai-iltana lattialta löytyi ruskeahko tippavana olohuoneesta keittiöön. Ja kuten odottaa saattoi, löytyi keittiöstä enemmänkin ruskeita, isompia "tippoja" - Justiinalla oli ripuli! Alkupotutuksesta selvittyäni huomasin, että osassa kasoja oli verta mukana, ja olipa pöydän alla pari lätäkköä, jotka olivat pelkkää verta. Ja siinä samassa potutus vaihtui hätääntymiseen! Emme ole ennen tämmöiseen törmänneet ja pelästyimmekin valtavasti. Alkuun koitin katsoa netistä, josko sieltä lötyisi edes vähän vihjeitä mikä voisi olla kyseessä. Se oli kuitenkin virhe, sieltä kun löysin taas vain kauhuskenaarioita, joissa jokaisessa olisi täytynyt lähteä heti eläinlääkäriin.. Päätimme soittaa tietosanakirjallemme, eli Justiinan kasvattajalle, koska tähän mennessä olemme saaneet vastaukset jokaiseen pulmaamme kuin apteekin hyllyltä. Ja kuten aina, myös tällä kertaa hänellä oli visio, mistä se voisi johtua. Vaiva ei onneksi ollut eläinlääkäriä tarvitseva, vaan selvisimme kotikonstein! Neuvona oli antaa riisiä lihaliemessä.. Kokkasin innoissani prinsessalle ruokaa ja tässä vaiheessa ylhäisyyskin oli innokkaasti seuraamassa, mitä mamma antaa. Kun Justiina sai ruokansa, meni se innoissaan kupille, haistoi sitä ja lähti olkkariin makoileen. Että se siitä riisidietistä... Kana onneksi maittoi, joten annoin sitten sitä hieman. Myös vettä Justiina onneksi joi hyvin ja oli vain hieman tavallista nuutuneempi, joten suurta hätää ei ollut. Verta ei onneksi tullut enää keskiviikkoaamusta ja illalla ripuli oli kokonaan pois :) Selvisimme siis säikähdyksellä!

 Eilen Justiinan "iskä", eli toinen omistajista lähti reissuun.. Olin Jusin kanssa koirapuistossa illalla ja se oli aivan puhki, kun pääsimme kotiin. Tuulettelinkin innoissani, että "tämän yön Justiina onneksi nukkuu hyvin". Vaan toisin kävi... Kun oli aika mennä nukkumaan neiti vaan kekkuloitsi olohuoneessa omiaan, eikä halunnut nukkua. Tätä kekkulointia jatkui koko yön ja aamulla, kun lähdin töihin silmät ristissä (valvoin siis Jusin takia lähes koko yön) neiti jäi oikein tyytyväisen oloisena nukkumaan sohvalle... Taisi reppanalla olla iskää ikävä, kun niin levoton oli ja repi possunsakin sisällöt pihalle. Tai sitten se halus muuten vaan olla mammalle v-mäinen... Toivottavasti tätä ei jatku sunnuntaihin!

Silti, vaikka näitä kommelluksia sattuu ja välillä pinna palaa totaalisesti ton koiran kanssa, on se vaan maailman paras bulla!! Vaikea tota katsetta on vastustaa, eikö?!  Ei ole pelkästään spanielilla sitä kuuluisaa katsetta, vaan kyllä myös bullat osaa!

Näyttää suloiselta ja säälittävältä tuolla rangaistuslaatikossaan, mutta totuus on toinen :D

Riiviö!