Koiran omistus ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista...

Koiran omistaminen on onneksi suurimmaksi osaksi maailman parasta! Mutta kuten kaikkeen muuhun, myös koirien omistukseen pätee sananlasku "itku pitkästä ilosta". Jusin kanssa ei ole ollut pitkään aikaan mitään ongelmia (lukuunottamatta murrosiän temppuiluja), mutta tällä viikolla on kyllä saanut huomata sen, kuinka paljon päänsärkyä yksi pieni ruttunaama voikaan aiheuttaa...

Kaikki alkoi siitä, kun tiistai-iltana lattialta löytyi ruskeahko tippavana olohuoneesta keittiöön. Ja kuten odottaa saattoi, löytyi keittiöstä enemmänkin ruskeita, isompia "tippoja" - Justiinalla oli ripuli! Alkupotutuksesta selvittyäni huomasin, että osassa kasoja oli verta mukana, ja olipa pöydän alla pari lätäkköä, jotka olivat pelkkää verta. Ja siinä samassa potutus vaihtui hätääntymiseen! Emme ole ennen tämmöiseen törmänneet ja pelästyimmekin valtavasti. Alkuun koitin katsoa netistä, josko sieltä lötyisi edes vähän vihjeitä mikä voisi olla kyseessä. Se oli kuitenkin virhe, sieltä kun löysin taas vain kauhuskenaarioita, joissa jokaisessa olisi täytynyt lähteä heti eläinlääkäriin.. Päätimme soittaa tietosanakirjallemme, eli Justiinan kasvattajalle, koska tähän mennessä olemme saaneet vastaukset jokaiseen pulmaamme kuin apteekin hyllyltä. Ja kuten aina, myös tällä kertaa hänellä oli visio, mistä se voisi johtua. Vaiva ei onneksi ollut eläinlääkäriä tarvitseva, vaan selvisimme kotikonstein! Neuvona oli antaa riisiä lihaliemessä.. Kokkasin innoissani prinsessalle ruokaa ja tässä vaiheessa ylhäisyyskin oli innokkaasti seuraamassa, mitä mamma antaa. Kun Justiina sai ruokansa, meni se innoissaan kupille, haistoi sitä ja lähti olkkariin makoileen. Että se siitä riisidietistä... Kana onneksi maittoi, joten annoin sitten sitä hieman. Myös vettä Justiina onneksi joi hyvin ja oli vain hieman tavallista nuutuneempi, joten suurta hätää ei ollut. Verta ei onneksi tullut enää keskiviikkoaamusta ja illalla ripuli oli kokonaan pois :) Selvisimme siis säikähdyksellä!

 Eilen Justiinan "iskä", eli toinen omistajista lähti reissuun.. Olin Jusin kanssa koirapuistossa illalla ja se oli aivan puhki, kun pääsimme kotiin. Tuulettelinkin innoissani, että "tämän yön Justiina onneksi nukkuu hyvin". Vaan toisin kävi... Kun oli aika mennä nukkumaan neiti vaan kekkuloitsi olohuoneessa omiaan, eikä halunnut nukkua. Tätä kekkulointia jatkui koko yön ja aamulla, kun lähdin töihin silmät ristissä (valvoin siis Jusin takia lähes koko yön) neiti jäi oikein tyytyväisen oloisena nukkumaan sohvalle... Taisi reppanalla olla iskää ikävä, kun niin levoton oli ja repi possunsakin sisällöt pihalle. Tai sitten se halus muuten vaan olla mammalle v-mäinen... Toivottavasti tätä ei jatku sunnuntaihin!

Silti, vaikka näitä kommelluksia sattuu ja välillä pinna palaa totaalisesti ton koiran kanssa, on se vaan maailman paras bulla!! Vaikea tota katsetta on vastustaa, eikö?!  Ei ole pelkästään spanielilla sitä kuuluisaa katsetta, vaan kyllä myös bullat osaa!

Näyttää suloiselta ja säälittävältä tuolla rangaistuslaatikossaan, mutta totuus on toinen :D

Riiviö!